Tänään on työilta tiedossa. Onneksi on tullut nukuttua viimekin yö ihan hyvin, niin ei töissä pääse väsyttämään. Onhan siellä toki kokoajan jotakin tekemistä, joten ei se väsymys varmaan ihan heti tulisi vaikka olisi vähän huonommin nukkunutkin. Viimeyönä/aamuna näin kyllä taas niin monia unia, että harmittaa etten muista kaikkia. Muistan taaskin vain yhden unen, jostakin sieltä unien sekamelskan keskeltä.. (ja senkin muistan vain siksi, että kirjoitin sen aamulla puhelimeen muistiin)
                  Olin jossakin leirillä vankina kolme päivää. Kanssani leirillä oli kaksi tyttöä, toinen oli eräs parhaista  ystävistäni (jälleen maininta vain etunimen ensimmäisellä kirjaimella) E ja toista tytöistä en tiedä tai muista. Muistaakseni hän vaihtui unen aikana muutamaan otteeseen pojaksikin..
Leirillä oli kauheat oltavat, olimme harmaansävyisessä vankityrmässä ja meidät tyrmään sulki paksut kalterit. Jostakin ihmeestä sain avaimen haltuuni ja avain sopi jokaiseen lukkoon koko leirin alueella. Minä ja toinen unen tytöistä, se joka muuttuu tässä kohdin pojaksi, yritimme karata leiriltä. Meillä oli puhelimet mutta emme saaneet käyttää niitä. Tarkemmin en karkaamisesta muista, mutta jäimme kuitenkin kiinni "leiriohjaajallemme" joka oli mies, yllättäen. Juoksin takaisin tyrmään ja kannoin olallani tätä mukanani karannutta ystävää. Pääsin tyrmän ovelle ja minun piti nopeasti avata avaimella lukko, että pääsen takaisin tyrmään ja voisin esittää, etten karannut. En saanut lukkoa auki, sillä olallani oli edelleen ystäväni. Heitin ystäväni sivuun (xD todellakin heitin!) ja sain lukon auki. Heitin myös avaimen pois ja menin tyrmään, mutta leiriohjaajamme kerkesi nähdä minun olleen tyrmän ulkopuolella. Hän raivostui ja minä kävin itkemään kamalasti, luulin että hän aikoo tappaa minut tai viedä minut pois ystävieni luota. Valehtelin nopeasti, että karkasin koska minua pelotti pimeässä tyrmässä. Kuin ihmeen kaupalla ohjaajamme uskoi tarinani ja otti meidät kaikki kolme mukaansa. Menimme ulos johonkin rakennustyömaalle, jossa oli tuulista, kylmä ja tihkutti vettä. Ohjaajamme sanoi, että nukumme ulkona teltassa jotta meitä on helpompi vahtia ja meidän on itse koottava telttamme. Kerkesimme koota keltaisen telttaan pohjan ja seuraavaksi muistan meidän nukkuneen makuupusseissa teltassa. Yritin hiljaa laittaa viestiä P:lle, mutta ohjaaja kuuli sen. Hän otti puhelimeni pois ja itkin taas kamalasti, tiesin että P oli yrittänyt soittaa minulle 20 kertaa ja en voisi mitenkään vastata että olis vankina. (xD)  Sitten ohjaajamme pyysi meitä mukaansa maastoautoonsa. Ajoimme ympäri koulurakennusta, jossa minä tällä hetkellä opiskelen.
Siihen uni sitten loppuukin..

Luulen tuon telttakohtauksen tulleen televisio-ohjelmasta, jota katsoin illalla. Kyseessähän on siis tämä uusi mahtava tv-sarja "Viidakon tähtöset"... :D (Juma että siinä on ärsyttäviä naisia, itse en tulisi suurimman osan kanssa toimeen tuntiakaan....) Uni oli erittäin ahdistava, mutta en sentään itkenyt oikeasti, kuten joskus teen jos näen todella kamalaa unta.