24. huhtikuuta 2013

Ystäväni sai lapsen + jotain sekavaa

Näin unta, että olin kävelemässä Savonlinnan Hesburgerin nurkilla ja törmäsin pitkäaikaseen ystävääni A:han. A työnsi rattaita, joissa istui pieni tyttö. Minua ihmetytti miksi lapsi istui, vaikka A sanoi lapsen olevan vasta kuukauden ikäinen. Ei sen ikäinen vielä istu. A sanoi myös lapsensa nimeksi: Maria Anna Edalmiina. :D

Se on varmaan kysyttävä A:lta oikeasti, eikai siellä ole minulle jäänyt jotakin kertomatta, kun tällaisia unia näen. :D Lapsi oli unessa vielä kaaaauhean söpö, vaaleanruskeat kiharat ja kaikki. ^^

Sitten näin jotain sekavaa unta, joka hyppi paikasta A paikkaan B.. Olin unessa välillä mieheni P:n kanssa ja välillä ystäväni M:n.
Asuin siinä, missä asun nytkin, eli täällä Savonlinnassa erään kaupunginosan perukoilla. Oli alkamassa joku urheilutapahtuma urheilukentällä, jonka sijainnista minulla ei ollut harmainta aavistusta, muuta kun että samassa kaupunginosassa. Sellaista urheilukenttää ei oikeasti ole. Olin ilmeisesti humalassa koko ajomatkan sinne urheilukentälle, ja joku vanha poikaystäväni heitti minua ja joitakin muita urheilutapahtumaan, MUTTA samaan aikaan ajoin autollani kuitenkin itse sinne. Tai siis vanhempieni autolla, tuolla volvolla, joka nytkin seisoo pihassa. Jätin auton parkkipaikalle ja yhtäkkiä oltiinkin P:n kanssa jossain vanhassa asunnossa purkamassa jonkun tavaroita. Tavarat olivat kai edesmenneen isäni. Eli asunnon piti siis olla hänen, tai ukin ja mummin, tai jotain. Mutta asunto oli kerrostalossa, todella sokkeloisessa sellaisessa. Joku vanha mies näytti minulle tavaroita, mitä haluan sieltä ottaa. Huomasin jotain suuria, vanhoja lehtiä. Varmaan itseni pituisia. Ja sain flashbackin, että olisin joskus lukenut sellaisia lehtiä pienenä. Vaikka eihän niin isoja lehtiä varmaan ollut, tyyliin jotain 150cm. :D Selasin lehtiä, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa niitä. Selailin myös jotain muita vanhoja tavaroita. En tainnut ottaa asunnosta paljoa mitään mukaan, ja lähdimme sitten rappukäytävään ja ulos. P olikin vaihtunut ystäväkseni M:ksi, kun päästiin rappuun. Menimme kolmen eri oven läpi (ei kuvainnollisesti), kunnes tuli portaat. Portaissa oli kävelemässä pieni mummeli, joka tervehti meitä. Ystäväni M sanoi mummolle, että minä olisin hänen isoäitinsä. (wtf?) Siihen mummo sanoi, että "minä olen sitten isoisoäiti". :D Ja minä totesin "Hyvää päivää rouva" ja muistin, että mehän olemme lähdössä P:n kanssa saareen, ja minun piti ottaa sieltä asunnosta mukaan itselleni lämpimiä vaatteita. Juoksin takaisin asuntoon, mutta eihän siellä minun vaatteita ollut. Kohta olinkin urheilukentällä jälleen, jossa oli asuntovaunu rakenteilla. Tai varmaan sen piti olla talo, jota rakennettiin, mutta asuntoauto se kyllä oli. Ystäväni M määräili, kuka rakentaa mitä mihinkin ja tinki keittiön kaapiston hinnasta. Mietin edelleen, että minun on kyllä käytävä hakemassa lämpimiä vaatteita saareen mukaan. Yhtäkkiä olin kuitenkin taas kaupungissa, ja minun piti päästä hakemaan auto urheilukentältä. Soitin äidilleni, joka lähti heittämään minua urheilukentälle. Meidän toisessa autossa, jolla äiti lähti heittämään, oli takapenkillä paljon vilttejä viikattuina.

Tätä enempää en unesta muista.. Mutta ei kai se vielä siihen loppunut. Kai me lähdettiin sinne saareen veneellä lillumaan, jotain pieniä kuvia tulee päähän, että istuttiin veneessä. Mutta en siitä viitsi enempää kertoa, kun en paremmin muista.

19. huhtikuuta 2013

painajainen uudesta työpaikasta + rahahuolia

Eli, aloitan uudessa työssä, Vakuutusyhtiö Fennialla 13.5. Näin viime yönä unta..

Olin ensimmäistä päivää töissä ja oli perjantai. Olin mennyt töihin klo 12, joka unessa oli oikea töiden alkamisaika. (oikeastihan se on viim. 9.30) Kiertelin työpaikallani ja seurailin johtajaani ja ohjaajaani, ja kyselin kaikkea. Tiesin, että siskoni oli tulossa tekemään jotakin sopimuspapereita, ja minulle sanottiin, että minä olisin mukana tekemässä niitä ja katsomassa, miten homma hoituu. Toimistossa oli kaksi kirjahyllyä, joissa oli Aku Ankkoja, ja sellainen suuuuuuri koostekirja, jossa oli KAIKKI Aku Ankkojen Halloween- sarjakuvat. (Mistä lie tuollainenkin idea tullut uneen..? En tiedä, onko sellaista kirjaa edes. Ja miksi  halloween???) Pyysin, saanko lainata sen kirjan. Sitten siskoni tuli toimistolle, ja hän teki ne sopimuspaperit, enkä tainnut olla siinä mukana. Kello oli silloin 13, eli olin ollut töissä tunnin. Lähdin kotiin samalla ovenavauksella kuin siskoni, menin bussiin ja kotiin. Luulin, että työaikani loppuu. Kotona katsoin kelloa 13.30 ja tajusin, että ei helvetti, minun työnihän loppuvat vasta klo 17 jälkeen!!! Miksi tulin kotiin?! Olenko ihan sekaisin?! Sitten puhelimeen tuli viestiä ja FB:n chattiin tuli viestiä johtajalta ja ohjaajalta, molemmilta samat viestit, että: "Kikkailetko sinä meidän kanssamme? Jos olisin tiennyt tämän, en olisi palkannut sinua ollenkaan" tai jotain muuta. Kirjoitin heti takaisin pitkät litaniat, että olen oikeasti todella, todella pahoillani, enkä tiedä miksi luulin työaikani loppuneen, ja että korvaan tunnit, jotka jäi tekemättä. Ohjaajani ymmärsi asian heti unessa, ja kirjoitti takaisin, että johtajakin on leppynyt, ja ymmärsi inhimillisen virheeni. Minä kuitenkin olin edelleen paniikissa, että saan potkut, ja laitoin johtajalle vielä viestejä, miten pahoillani olen ja miten nolo moka, ja miten hävettää! Sitten puhelimeni soi, ja siellä oli joku minun miespuolinen työkaverini ja hän sanoi, että "johtajaa ei oikeasti haittaa. Tule toimiston eteen klo 14.45, käy ostamassa sikspäkki Karhua ja lähdette sitten johtajan mökille. (johtaja on siis nainen) Hän haluaa sinut mukaan osoittaakseen, että ymmärsi kyllä virheen ja häntä se ei haittaa." Lupauduin mukaan, ja sitten tajusin, että ei hitto nyt on perjantai, ja olen lähdössä klo 12 aikaan Joensuuhun! (Kuten tänään oikeasti) Enkä kehdannut enää perua johtajan kanssa mökkireissua...

Sitten uni päättyi. Huh, miten ahdisti unessa ja nolotti tuollainen moka! Mikä ei oikeasti, toivottavasti voi olla edes mahdollista! :D

Näin myös toista unta..

että oltiin P:n kanssa tosi isossa rahapulassa (kuten melkein ollaan). Äitini oli saanut jostain rahaa ja hän antoi minulle jotain 200e käteistä lainaan. Sitten, postilaatikossamme oli nippu rahaa, laskettiin että jotain 600e, pieninä seteleinä, ja ne olivat tädiltäni joku myöhäinen lahja jostakin. Siinä oli reilusti enemmän, mitä äitini antoi, ja mietin, että annanko nyt äidilleni takaisin sen 200e, vai käytänkö kaikki rahat ruokaan ja säästän niitä, ja maksan myöhemmin.

No, olisin totta kai antanut oikeassa elämässä äidille ne 200e takaisin! Mutta unessa taisin silti ne pitää.

17. huhtikuuta 2013

P:n viimeyön puhelu ja unikooste

Eli, viimeyönä P mumisi makuuhuoneessa omiaan, kun minä vielä illalla katselin telkkaria. Kello oli 0.21 ja P sanoi: "Mitäköhän vittua on tapahtunu?"

Mitähän lie unta näki..?

Sitten, vähän omia unia. Lähiaikoina olen nähnyt yössä jotain 4 unta, jotka olen aamuisin muistanut. Olen kuitenkin taas vaihteeksi ollut laiska unibloggaaja ja ahkera koululainen, ja olen jättänyt unet kirjoittamatta. Noh, arvata saattaa kuinka monta niistä nyt enää muistaa.
Tässä kuitenkin ne, mitä muistan:

Jälleen vessa... what's wrong with me? Olen vielä varma, että olen nähnyt tätä unta jo ainakin kahdesti. Vähän variaatioina tosin..

Olin entisessä kodissani, jossa asuin 3-6 luokalla. Siellä vessa oli oikeasti varmaan 2 neliön kokoinen, missä mahtui juuri ja juuri kääntymään + menemään kylpyammeeseen, joka vei toiset 2 neliötä. Olin tarpeillani vessassa. (How nice..) Jostain syystä laitoin pönttöön vessapaperin tyhjän hylsyn ja kas vaan, pönttö meni tukkoon, kun sitten vedin vessan. Mietin, että en uskalla sanoa äidille, että laitoin sinne sen hylsyn. Vettä kävi tulvimaan pöntön reunojen yli ja olin ihan paniikissa, mitä teen. Keittiössä oli kahvia.
(Niinpä, en tiedä, miten kahvi keittiössä liittyi mitenkään uneeni. Siellä sitä vaan kuitenkin oli ja olin iloinen, että pääsen kahville..)

Näin eräs yö muutamia öitä sitten unta, että P:llä oli jokin salaisuus. Hän salasi sitä minulta, tai niin luulin. Olin todella vainoharhainen ja todella mustasukkainen. P oli sanonut lähtevänsä kaverillensa O:lle, mutta O soitti minulle ja kysyi, missä P on. Noh, minähän unessa panikoin, että mitä vittua, miksi minulle on valehdeltu, se on varmasti toisen tytön kanssa. P:llä oli puhelin kiinni. Olin varma, että P oli pettämässä minua ja raivosin sekä itkin. Olo oli ihan kamala.
(Oikeassa elämässä olisin mahdollisesti ottanut asiasta tarkemmin selvää, ennen itkupotkuraivareita. :D Tosin, olisi se aika epäilyttävää, jos noin oikeasti kävisi, sillä se ei olisi lainkaan P:n tapaista.)

En tiedä oliko yö sama kuin edellisessä unessa, mutta näin taas P:n sekä O:n. He istuivat meillä ja olivat juomassa. P istui tietokoneella ja O istui paikalla, missä meillä on koiran peti. Siinä oli nyt jakkara. P mollasi O:ta, kuten hän usein tekee. Tai mollasi ja mollasi, huomautteli erinäisistä asioista. O on oikeassa elämässä rauhallinen, enkä ole nähnyt hänen ikinä kunnolla kiihtyvän. Mutta unessa O sai ihan kamalat raivarit P:lle, nousi jakkaralta seisomaan ja heitteli kaljatölkkiä. P lähti kotoa ovet paukkuen pois, vähän ehkä jopa säikähtäen O:n reaktiota. Tupakalle hän kai meni. O kävi istumaan jakkaralle ja rupesi juttelemaan minulle hempeällä äänellä, ja otin juttelun ehdotteluna/iskuyrityksenä.
(Oikeasti O tuskin yrittäisi minua, olenhan hänen kaverinsa tyttöystävä. En usko että yrittäisi, vaikka P:n kanssa emme olisi yhdessäkään. Enkä muista unesta, oliko jutustelu oikeasti iskuyritystä.)

Hmm... olikohan vielä muuta, mitä olen mielen sopukoissa säästellyt...
Eipä tule mieleen, mutta katsotaan, näkisinkö ensi yönä unia. Voisin tulla ne sitten aamulla jopa kirjaamaan.

12. huhtikuuta 2013

Kauhujen yö.

Joo, viimeyönä ei tarvinnut pahemmin unikuvia katsella...
Illalla ajattelin ensin, että käyn ajoissa nukkumaan. Vaikka olin eilen aamulla noussut sängystä virallisesti vasta klo 12... Ajattelin kuitenkin, että saan unta klo 23. Hmm, no enpä saanut. Kävin joskus klo 02.00 korvilla pitkäkseni olohuoneen sohvalle, kun katsoin telkkaria. Sammutin telkkarin silloin kahdelta ja ajattelin, että nukun siinä enkä mene pyörimään sänkyyn ja herättämään P:tä. Yritin nukkua. Oli kylmä. Peitto ei tuntunut lämmittävän ollenkaan. Ei löytynyt hyvää asentoa. Tuli super kuuma. Piti riisua yöhousut pois. Oli edelleen hiton kuuma. En tykkää ottaa olohuoneessa peittoa pois päältä, sillä pelkään pimeää ja olo on suojaton ilman peittoa. (mistähän lapsuuden traumasta tämäkin lie peräisin -.-) Piti siis kituutella tulikuuman peiton alla, eikä koira polvitaipeessa ainakaan viilentänyt peitonalaista lämpötilaa. Jossain vaiheessa otin sitten peittoa pois toisen jalan päältä. Aaaah, uni alkoi pikkuhiljaa tulla. Kello oli jo jotain 3 varmasti. Pitäisi herätä 3,5h päästä jo ylös. Sitten kuului ihan hirveä rymähdys. Oletin, että se kuului saunasta ja mietin, että mikä hitto siellä pystyi rämähtämään. Toinen vaihtoehto oli jääkaappi tai pakastimen ritilät. Säikähdin sitä suunnattomasti ja silmät rävähtivät saman tien auki. Se siitä unesta. Mielikuvitus alkoi laukata, mikä sen kolauksen aiheutti. Koirakin heräsi murisemaan äänelle. Ja varmaan sille, että olin ihan paniikissa. Kello oli jotain 3.30. Silmät yrittivät väkisin painua kiinni, vaikka pelotti. Tietokonetuoli natisi muutaman kerran vieressäni. Silmäni rävähtivät taas auki. Voi perkele...... Käännyin selälleni, että näen joka puolelle huonetta + eteistä. Näin sivusilmällä keittiössä nopeasti välähtävän valon. Valo tuli varmaan jostain autosta, tai sitten vilisi jo väsymys silmissä. Säikähdin sitäkin. Siinä varmaan vielä vartin verran valvoin. Silmät painuivat taas kiinni ja peiton alla oli juuri sopiva lämpötila. Sitten avasin silmiä vähän ja katsoin tietokonepöydän taakse nurkkaan. Nurkassa paistoi aika kirkkaana valo. Säikähdin taas ihan hitosti, koska valo ei ollut siellä aiemmin. Valo tuli tietokoneen virranjakajasta, tiedän sen. Mutta en tiedä, miksi se oli kirkkaampi mitä aiemmin. Joskus se on ollut kirkas kokoajan, mutta nyt varmaan kuukauden verran valo on ollut todella himmeä. Paitsi viimeyönä klo 4.00.... Sydän pamppaili taas kurkussa asti ja tuijotin vaan sitä valoa. Odotin varmaan näkeväni jotain liikettä ja saavani sydänkohtauksen. Valvoin taas varmaan muutaman kymmenen minuuttia. Kello läheni puolta viittä. Sain juuri unen päästä kiinni ja unohdin kaikki pelkoni, ja mitä.... koira hyppää alas sohvalta ja käy oksentamaan!!!!!!! VOI ELÄMÄN KEVÄT!
Nouse siinä sitten hakemaan paperia ja pyyhkimään oksennusta. Kerkesin torkahtaa varmaan vartiksi. Ulkona alkoi jo valostua ja tuli pelottomampi olo. Uskalsin siis käydä nukkumaan... 1,5 tunniksi..

Nyt ei väsytä yhtään, ei..... Kauhea liskojen yö, pahempi mitä koskaan krapulassa!!! Wtf.

3. huhtikuuta 2013

raaka kana

Paistoin eilen illalla P:lle kanankoipia uunissa. Näin sitten yöllä unta..
.. että paiston kanoja uunissa. Kanat olivat päältä jo melkein mustat ja näyttivät kypsiltä. Mutta kun aloitin syömään kanaa, se olikin aivan raaka.

Mielenkiintoista... :D

2. huhtikuuta 2013

Jotain sekopäistä ja pelottavaa, mille en keksi otsikkoa

Näin viimeyönä unta...:
         Olin äitini luona. Talo heilui kuin tivolissa/huvipuistoissa oleva Viking- laiva. Ees-taas-ees-taas. Ja ilmassa. Siitä tiesi, että myrsky oli tulossa. Myrsky, joka hajoittaisi maapallon. (ööö..??) Talossa olevat tavarat ei kuitenkaan siirtyneet paikoiltaan. Talo vaan heilui. Pelkäsin ihan kamalasti kaikkien puolesta, ihmisten kuin eläintenkin. Tuli vielä kamala olo keinuvassa talossa ja otti vatsasta aina, kun talo keinahti ylhäältä alas. Näin parvekkeelta myrskypilvet. Kohta kaikki heilui, kaikki talot, tiet, puut.. Kaikki heilui ja killui ilmassa ja myrsky ravisteli kaikkia. Pelkäsin, että kaikki kuolevat.

Että sellasta.. Ei sentään ollut vessaa tässä unessa..