Maitoa

Viime yönä näin niinkin hurjaa unta, kuin...
         Avasin jääkaappiin kaksi litran maitopurkkiani samaan aikaan, ja mietin, että miten hitossa ehdin juoda molemmat, ettei toinen mene vanhaksi.

Ei ainakaan liian jännä uni ollut.

Se meni läheltä

Hehehehee, viimeyönä P taas jutusteli. :D
P jossain vaiheessa, olisikohan kello ollut jotain 3.10 (kun katsoin kelloa tämän tapahtuman jälkeen, jonkun ajan päästä, kello oli 3.40), yhtäkkiä säpsähti "hereille" ja haukkoi henkeään. Hän veti muutaman kerran todella hyvään henkeä, huokaisi välissä että "vittu" ja haukkoi vähän lisää henkeä. Sitten hän sanoi "Se meni läheltä!" Ja kuorsaus jatkuu :DDDD Taisi olla joku jännä uni. Mikähän niin läheltä liippasi. :D

Okei.. viimeyön uneni oli aika sekava. Mutta yritän parhaani mukaan selventää sen tänne.
Eli...
Oli tullut jonkinnäköinen sota, tai kotikaupunkimme kuitenkin vallattiin. Oletin, että se kuului jonkinnäköiseen sotaan, vaikka ei ollut mitään tykkitulitusta eikä ydinpommeja yms. Kaikki kaupunkilaiset parveilivat pääkadulla keskustassa, Nordean ja OP:n edessä molemmin puolin katua. Kaikki olivat lähdössä kauhuissaan karkuun. Tietä pitkin ajoi todella monta tummansinistä ja vaaleansinistä autoa ja kaikissa oli tummennetut tuulilasit, ettei ajajaa näkynyt.  Myös muut autojen lasit oli kai tummennettu. Kaikki, jotka lähtivät juoksemaan, ammuttiin. Minä ja ystäväni loikimme autojen kattoja pitkin karkuun Hesburgerille päin. Meitä yritettiin ampua autojen lasien läpi. Myös äitini loikki autojen katoilla, ja todella korkealle. (Kaikki savonlinnassa asuvat lukijat siis tietävät suunnilleen, missä kohdin kaupunkia mennään). Pohdin unessa, että mitä jos lähtisinkin kohti Taidelukiota ja kirkkoa ja menisin piiloon.
Tässä välissä on pieni katko, mutta vissiin kaikki sukulaiseni ja läheiseni selvisivät tulituksesta ja olivat kai jossain vankeina. Ketään ei enää unessa ollut, tuttuja siis.
Sitten olin asunnossa, jossa olin ennen valloitusta asunut. Meillä oli ollut siellä vissiin joku ravintola. Nyt talossa asui aatelisväki, ihan normaaleita ihmisiä. Olin piiloutuneena makuuhuoneeseen, ja minulla oli koirani paitani alla piilossa. Luulin, että olin yksin talossa ja mietin, missähän kaikki mahtavat olla. Ryömin seinän reunoja pitkin lattialla ja pääsin piiloon jonkun sohvan alle niin, että sohvan vieressä ollut sänky peitti minun vartalostani osan. Olin siis periaatteessa sohvan ja sängyn alla puoliksi piilossa, ja raosta joka väliin jäi, näkisi minut kyllä ihan selvästi. Jos sattuisi katsomaan. Sitten huoneeseen tuli nainen, ilmeisesti joku aatelisväen prinsessa tai vastaava. Hänellä oli kaunis sininen mekko ja vaaleat hiukset. Nainen kävi sänkyyn lukemaan, vatsalleen. Huoneeseen tullessaan nainen oli jättänyt makuuhuoneen oven selälleen ja siitä näki suoraan toiseen makuuhuoneeseen, jossa makasi sängyssä tummahiuksinen nainen sekä vaalea mies. Nukkumaan käymässä. Minun naamani oli aivan sänkyyn tulleen naisen vastapäätä, ja odotin hetkeä, kun hän kävisi kiljumaan säikähdyksestä kun huomaisi minut. Näin ei kuitenkaan hetkeen tapahtunut, joten päätin ottaa naisen lukemasta kirjasta kiinni ja pyytää häntä olemaan hiljaa ja huutamatta. (Joo, eihän kukaan varmaan säikähtäisi, jos käsi tulisi sänkyyn ja nappaisi lukemasi kirjan nenäsi edestä, eihän?) Noh, toteutin suunnitelman ja sanoin naiselle "Älä säikähdä, älä huuda, pliis, pliis, pliis" xD Nainen säikähti selkeästi ja lähellä, ettei hän käynyt kirkumaan. Toisen huoneen nainen ja mies olivat nukahtaneet. Minun kanssani samassa huoneessa ollut nainen hipsi laittamaan makuuhuoneen oven kiinni. Sitten en taas muista mitään, mitä seuraavaksi tapahtui.
Mutta jonkin ajan päästä muistan, että tarjoilin tässä samassa paikassa ruokia ihmisille, jotka olivat vallanneet kaupunkimme. Ruokalista oli sama, mitä se oli ollut silloin, kun olin ollut paikassa töissä oman "väkeni" kanssa. Tiesin, että aatelisväki mietiskeli, tapettaisiinko minut. Unessa joku ystäväni oli kai kuollut, koska minä olin kauhean surullinen.

Siihen päättyy kaikki muistamani.. :D

käärme

Hyi, näin ihan kamalan unen viimeyönä.
Olin jossakin asunnossa, jossa asui mies ja miehellä oli suuri, valkoinen käärme keltaisilla täplillä. Joku Pyton varmaan. Ja käärme oli ihan supermyrkyllinen, mutta miehen mukaan kiltti. Olin tämän miehen luona sitten monta yötä jostain syystä, tai sitten asuin siellä asunnossa sen miehen kanssa. Mies oli kyllä todella ruma siihen, että olisi ollut minun mieheni. Joten, hän oli vain joku random. :D Mutta kyllä minä taisin siellä vieraana olla. Käärme viihtyi yleensä parrun ympärille kiertyneenä, ja parruja oli asunnossa kaksi. Toinen oli olohuoneen kattoon kiinnitetty ja toinen oli totta kai minun sängyssäni makuuhuoneessa. Sänky oli siis jotenkuten kuin parvisänky, mutta ilman sitä nukkumaosaa. :D pelkkä kehikko siellä ylhäällä. Ja siellä se käärme sitten nukkui, tai vahtasi kun minä nukuin. Nukuin kaksi yötä mahallani sängyssä ja aina kun käännyin katsomaan, onko käärme hereillä, se liikahteli. Ihan kuin olisi ollut saalis sille. Pelkäsin käärmettä hirveästi. Ja joka aamu kun heräsin, käärme hyökkäsi kimppuuni. Miehen mukaan se haluaa vain leikkiä, mutta sen hampaat upposivat aina käsiini ja se koski. En pitänyt yhtää siitä, että käärme "hyppi" päälleni.. Se tuli ihan oikeasti syliin asti. Ja välillä käärme oli siinä päälleni hyppiessään jokin iso kissaeläin, jonka kynnet sitten upposivat käsiini. HYI.
Noh, meillä oli sitten siellä asunnossa bileet ja kolme muuta tyttöä tulivat sinne. En tiedä ketä tyttöjä, yhtä randomeita kun asunnon mieskin. Minä menin omaan makuuhuoneeseeni tekemään jotain ja käärme oli siellä. Olin tulossa makuuhuoneesta pois ja ihmettelin, kun ovi ei mennyt kiinni. Käärme oli välissä. Avasin oven äkkiä takaisin auki, että käärme pääsisi takaisin makkariin ja se yriti hyökätä vihaisesti kimppuuni, koska satutin sitä. Se ei kuitenkaan osunut, vaan luikerteli makuuhuoneeseen, ja minä pistin oven kiinni. Pohdin, pitäisikö minun kertoa käärmeen omistajalle, että käärme on nyt vähän vihainen kun se jäi puoliksi oven väliin.. Että makkariin ei kannata mennä. Mutta mietin kuitenkin itsekkäästi, että minulle suututaan jos kerron käärmeestä, joten olin hiljaa. Sitten makuuhuoneeseen meni hetken päästä yksi tytöistä, joka kiljahti kolme kertaa. Sitten tyttö hoiperteli makuuhuoneesta pois, suoraan vessaan joka oli makuuhuoneen vieressä. Kaikki tiesivät heti, että käärme puri tyttöä. Mies oli ihan ymmällään, miksi käärme puri, kun se on niin kiltti.
Tyttö poistui tai kuoli, häntä ei sen jälkeen unessa näkynyt. Nyt mies sitten sanoi, että makkariin ei saa kukaan enää mennä, antaa käärmeen olla rauhassa. Ja bileet jatkuivat....